Historian pilkkeitä vuosilta 1975-1985

Historian pilkkeitä vuosilta 1975 - 1985

Keravan Uudelle Yhteiskoululle kokoontui marraskuun 10. päivänä 1975 joukko kuulovammaisia henkilöitä perustamaan kuulonhuoltoyhdistystä Keskiselle Uudellemaalle. Perustamiskokouksen kokoonkutsujana toimivat silloinen järjestösihteeri Eino Vainio sekä Helsingin yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri, legendaarinen Matti Vatanen. Paikalla oli kaikkiaan 34 henkilöä. Perustamisasiakirjat allekirjoittivat Elli Saarisalo, Sulo Pulliainen sekä Eila Åberg (nyk. Anttonen).

Yhdistyksen nimeksi tuli äänestyksen jälkeen Keski-Uudenmaan Kuulonhuoltoyhdistys ry, ja sen toiminta-alueena tuli olemaan kolme kuntaa: Järvenpää, Kerava ja Tuusula. Yhdistyksen 1. puheenjohtajaksi valittiin Väinö Heikkilä, Tuusulasta. Ensimmäisen hallituksen muodostivat Eila Anttonen (ent. Åberg), varap., Anja-Leena Laitakari siht., Anna-Liisa Lampio rah.hoit. sekä muut jäsenet Eino Laine, Timo Rintala ja Päivikki Ruotsalainen.

Siinä me sitten oltiin, huulet pyöreinä ja 300 markan starttiraha kourassa. - Ei muuta kuin rahat pankkiin ja töitä tekemään! Totesimme pian, että varoja pitää olla, jotta toimintaa saattoi pyörittää. Ahkerina muurahaisina aloimme touhuta kaikenlaista varainkeruuta. Kaupusteltiin adresseja, postikortteja, muovipusseja; ja järjestettiin kirpputoreja ja yleisötansseja. Raivasimme myös paikkamme (1976) joulun ajan suuriin yhteismyyjäisiin ja arpajaisiin. Tehtaanmyymälästä hommattiin sukkalangat ja yrittäjiltä kerjättiin arpajaisvoitot. Intoa ja talkoohenkeä löytyi tuolloin aivan uskomattoman paljon. Lahjoituksina tulivat niin sukat kuin piirakatkin. Parhaimmillaan osallistuttiin myyjäisiin kolmella eri paikkakunnalla. Toiminta-avustuksia opimme anomaan jo vuonna 1977. Kolmen kunnan avustukset muodostuivatkin merkittäväksi tuloeräksi yhdistykselle. Vaalikeräykset alkoivat 1983. Kyynärpäätaktiikkaa ja rumaa puhetta tarvittiin, jotta sijaa löytyi neljältä, vanhalta, isolta liitolta, jotka siihen asti olivat suvereenisesti hallinneet vaalikeräyksiä. Aloimme pian vaurastua. Päätimme jo vuonna 1978 ostaa kannettavan induktiosilmukan n. 4700 markalla. Silloinen puheenjohtaja Osmo Viitaila oli niin ylpeä ikiomasta silmukasta, että hän sen jälkeen aina muisti pyytää meiltä T-asentoa. Lions-Club lahjoitti meille 1979 3100 markkaa, millä rahalla ostimme silmukkaa varten lisää mikrofoneja. Liiton antama starttiraha 300 markkaa kasvoi huimasti 10 vuoden aikana; taseen loppusumma oli 31.12.1985 mk 26.484,49.

Toiminta oli aluksi vaatimatonta. Lahelan pellolla hiihdettiin ja sen metsissä sienestettiin. Kahdesti vuodessa juhlittiin: oli vappuriehaa ja pikkujoulua. Esitimme itse ohjelmaa milloin keijukaisina milloin tonttuina. Eino Laine soitti viulua ja Eino Kallenautio hanuria. Kerran saimme apua jopa Kassi-Almalta, joka kuului Kaukovuoren Impin tuttavapiiriin. Eila keitti puurot, Jenny kahvit, Impi ja Esteri paistoivat piirakat ja tortut ja Helmi tiskasi, Elsa näytteli... Usein vierailimme naapuriyhdistysten kanssa toistemme tilaisuuksissa. Teatterimatkat olivat myös suosiossa. Vuonna 1985 aloitimme "kunnollisten" retkien sarjan. Suuntasimme Jorma Venhon johdolla Merikarvialle. Ulkoraitista saunaa ei vielä ollut, mutta Miss-Merikarvia- kisat olivat. Huttusen Leena ja minä yritimme myös missiehdokkaiksi.

Eräs yhdistyksemme sanoisinko hyödyllisimpiä tehtäviä on ollut jo vuodesta 1978 paristojen välitys. Paristomyyjiä on pyritty löytämään jokaiselle paikkakunnalle. Apuvälinetilaisuuksia on järjestetty vuosien saatossa lukemattomia ja monenmoisia. Erittäin antoisiksi muodostuivat vuonna 1982 aloitetut kuulokojeen käytön kurssit. Opetusta annettiin 3 tuntia kerrallaan kolmena perättäisenä lauantaina eli 9 tuntia. Opettajana oli ystävällinen puheterapeutti Eeva Kopu liitosta. Hänen kärsivällisyyttään ihailin aina suuresti. "Kuulokojekurssit" järjestettiin myös vuosina 1983-84. Mieleeni liitosta on jäänyt myös nykyisin TV:stä tuttu, korea Pirjo Nuotio.

Viittomakielen ja huulioluvun kurssi alkoi pyöriä v. 1980 Keravan kansalaisopistossa. Marssin aikoinani rehtorin puheille ja hän sanoi, että jos hommaat opettajan ja oppilaat, pannaan opintopiiri pystyyn. - Ironista kyllä viittomakielen ja varsinkin huulioluvun kurssit kiinnostivat enemmän normaalikuuloisia kuin meitä kuulovammaisia. Oili Pigg on "bongattu" näiltä kursseilta.

Näinkin lyhyellä ajanjaksolla tapahtui yhteiskunnassa monia muutoksia: Kuulokojeet vapautuivat varallisuusharkinnasta 1980-luvun alussa, tuli valtava, tuli vammaispalvelulaki, tuli valtionosuuksien uusjako jne. Me yhdistysväki yritimme pysyä ajan virrassa mukana ja välittää saamaamme ja oppimaamme tietoa eteenpäin jäsenistölle.

Yhdistyksenä jäsenmäärä oli vuosi vuodelta kasvanut hiljalleen ollen 31.12.1985 228 jäsentä. Erään jäsenen muistan aivan erityisesti; nimittäin Aarre Uusitalo. Hän oli liiton entinen toiminnanjohtaja. Hän oli vaatimaton villapaitaboheemi, joka ei kravattia kaulaansa pannut ja josta kaikki pitivät. Hänestä tuli vakinainen kirjelmien laatija ja juhlapuhuja. Kerran hän puhujana ollessaan kääntyi selin yleisöön, riisui housunsa kysellen lakonisesti, kaipa hänen alushousunsa ovat ehjät, puki kaislahameen ylleen ja jatkoi lanne keikkuen puhettaan. Valitettavasti Aarre Uusitalo menehtyi äkillisesti 13.8.1985.

Puheenjohtajina ovat toimineet Osmo Viitaila 1978-1981, Eila Anttonen 1982-1985. Varapuheenj. Eila Anttonen 1975-1981, Sulo Engström 1982, Johan Kuusinen 1983-1984, Marja-Liisa Pökälä 1985. Sihteerinä ja osan aikaa myös rah.hoit. on toiminut Anna-Liisa Lampio 1978-1985. Rah.hoit. on toiminut myös Sulo Engström 1983-1985. Jäsenkirjureina olivat Eila Anttonen ja Anna-Liisa Lampio. Yhdistyksen 10-vuotisjuhlaa vietettiin komeasti Tuusulan Kunnallisopistolla. Ne olivat oikeat ruokapidot ja jäseniä oli paikalla peräti kuutisenkymmentä.

Näistä 10 ensimmäisestä toimintavuodesta on aivan erityisesti jäänyt mieleen valtava innostus, talkoo- ja yhteishenki. Yhdessä me "järkkäsimme" asioita. Yhdessä surimme ja iloitsimme.

Anna-Liisa Lampio